Konserttimatka - Kookospalmun Alla

Se tunne, kun reissusormet syyhyää ja joka tuutista tulee muiden ihmisten matkakuvia ja -kuulumisia. Muut ovat jo päässeet aloittamaan oman reissuvuotensa 2019 ja minä vieläkin tuijottelen vain kuvia Instagramissa..

No, onneksi ei ole enää kuin alle kaksi viikkoa ja sitten pääsen minäkin vihdoin aloittamaan tämän vuoden matkakauden! En malta odottaa, sillä aloitamme tämän vuoden palaamalla kotoisiin maisemiin takaisin Valenciaan, Espanjaan. Matkalla tulee toki olemaan jälleen muutama muukin pysäkki ja ompahan yksi konserttikin saatu ujutettua mukaan matkaohjelmaan.

Emme ole olleet kuin kolmisen kuukautta Suomessa, enkä malta odottaa paluuta takaisin Valenciaan. Koen, että kotini on nykyään enemmän siellä kuin Suomessa, vaikka fyysistä omaa asuntoa ei siellä tällä hetkellä nyt olekaan. Se onkin enemmän se tunne, mitä elämä siellä antaa.

Tämä Espanjan matka tulee sisältämään siis enimmälti jo ennestään tuttujen maisemien uudelleen koluamista, tulemme käymään esimerkiksi Valencian ohella Alicantessa sekä Madridissa. Molemmissa olemme käyneet ennenkin. Alicanten alueella osaa kulkea jo lähes silmät kiinni, mutta Madridissa meillä onneksi riittää vielä opittavaa ja nähtävää. Täällä olisi luvassa myös tämä matkamme kultturelli konserttiosuus.

Näiden suurkaupunkien ohella tulemme vierailemaan myös ystäviemme luona, hieman Valencian kaupunkialueen ulkopuolella sijaitsevassa Cullerassa, sekä tulemme tekemään ainakin yhden retken myös johonkin täysin uuteen ja ihastuttavaan paikkaan. Kohdetta emme vielä ole edes päättäneet. Jotain uuttakin siis luvassa ja vanhoista hyvistäkin kohteista tulen varmasti löytämään uusia puolia ja uutta kerrottavaa.

Espanjan lisäksi tälle vuodelle on ehtinyt varmistua jo muutama muukin matka, kohteita en vielä paljasta, mutta täysin uusille vesille suunnataan ja tunnelmat ovat innostuneet ja jännittyneet. Vielä olisi aikeissa ja toiveissa kehitellä loppuvuodelle sekä kesälle reissattavaa, joten matkavuoteni 2019 on edelleen suunnittelun alla. Olenkohan ainoa?

Kaikkea ei aina tarvitse eikä voikaan suunnitella liikaa etukäteen, mutta jos sinä jo tiedät mitä vuosi 2019 tuo matkailun saralla sinulle, niin jaa se ihmeessä meille muille!

<3: Tiina Johanna

PS. Mikäli olet kiinnostunut erilaisista majoitusvaihtoehdoista ja haluat päästä budjetin alarajoissa kulkemaan, niin tutustuhan edelliseen artikkeliini kodinvaihdosta ja majoituskulujen laskemisesta minimiin!

Viikonloppuna lähdimme bussilla täältä Valenciasta Barcelonaan parin päivän minilomalle. Tällä kertaa kyseessä olikin hieman erilainen reissu Katalonian pääkaupunkiin, kun matkan syy oli vain ja ainoastaan sunnuntainen Guns n’ Roses -konsertti Olympiastadionilla.

Bussimatka Valenciasta Barcelonaan kesti reilut neljä tuntia, ja vaikka suurin osa matkasta menikin nukkuessa, niin olimme silti ihan puhki perille päästyämme. Menimme paikan päälle jo lauantaina juurikin siksi, että ehtisimme toipua matkaväsymyksestä jo etukäteen ja sunnuntai olisi pyhitetty pelkästään rokkihommiin.

Konserttia kummemmin emme majapaikkamme lähistöltä tällä kertaa hirveämmin poistuneet, vaan pyörimme lähinurkilla L’Eixamplen alueella, sekä Placa de Espanyan ympäristössä. Päätimme pyörähtää myös Arc de Triomfilla, kun se sattui olemaan matkanvarrella bussiasemalle. Tämän kummemmin emme nähtävyyksiä kierrelleet, sillä olemme ne jo viime vuonna suurimman osan nähneet ja halusimme keskittyä rentoutumiseen ja piristäviin uusiin kahvila- ja ravintolakokemuksiin.

Sunnuntainen G n’ R konsertti oli pitkälti koko kaupungin täyttävä tapahtuma, joka toisella vastaantulijalla oli fanipaita päällä ja kaikki stadionin suuntaan menevät bussit olivat niin täynnä aamusta saakka, että kaikki eivät edes mahtuneet kyytiin. Osa ihmisistä päättikin suosiolla kulkea muilla tavoin paikalle, osa jopa käveli kukkulalle. Konserttipaikka sijaitsi Montjuicin kukkulalla, n. 4km päässä keskustasta. Paikka oli upea ja maisemat ihan mahtavia, ja seuraavalla Barcelonan reissulla aiommekin keskittyä Montjuicin alueeseen ja sen maisemiin ensisijaisesti!

Järjestelyt olivat onnistuneet, sisäänkäynnit eri lipputyypeille ja opasteet olivat hyvin hoidettu, henkilökuntaa oli mielin määrin auttamassa tarvittaessa ja kaikilla oli hyvä fiilis.

Tapahtuma sujui todella mallikkaasti, konsertti oli ihan uskomattoman hyvä! Itse suurena Gunnarifanina olin erittäin onnellinen tyttö ja niinhän sitä sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä. Kyllähän tässä jo ollaan uutta pyssy ja ruusu -matkaa pohdittu.

Huikean konserttielämyksen päätti vielä kivasti auto-, bussi- ja taksiruuhkien seassa sutjakkaasti vauhdilla painellut riksataksimme, jonka kyydissä saimme nauttia hyvistä jutuista, vaunuun kiinnitetyistä kaiuttimista pauhanneesta Welcome to the junglesta ja vauhdin huumasta. Riksataksi oli hintava, mutta ei yhtä hintava kuin tavallinen taksi, joka olisi jäänyt ruuhkiin jumiin. Olimme niin puhki keikan jälkeen, että kävelykään ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta enää. Lisäksi oli ihana maksaa palkkio kyydistä, johon todella kuskipoikamme oli itse panostanut ja nautti hommastaan. Oikeasti.