Yksi Pohjois-Kalifornian matkamme kohokohdista oli ehdottomasti vierailu Alcatrazin pahamaineiselle vankilasaarelle, joka on nykyisin myös Unescon suojelukohde ja tunnettu kansallispuisto.

Alcatraz on saanut nimensä saaren löytäneen espanjalaisen tutkimusmatkailija Juan de Ayalan toimesta, kun hän vuonna 1775 saaren löydettyään antoi sille nimen La Isla de los Alcatraces. 1850-luvulla saari alkoi toimia linnoituksena ja varuskuntana San Franciscon kasvavan kaupungin suojelemiseksi Kalifornian suuren kultaryntäyksen aikaan. Saarelle rakennettiin myös länsirannikon ensimmäinen majakka.

Alcatraz toimi sotilasvankilana aina 1930 -luvulle saakka, jolloin vuonna 1934 siitä muodostui liittovaltion vankila. Alcatraz keräsi mainetta erittäin pahamaineisena ja pakoyrityksille mahdottomana vankilasaarena, jonne toimitettiin Yhdysvaltain vaarallisimmat vangit. Tunnetuimpia vankeja olivat Al Capone, George ”Machine Gun” Kelly, Robert ”Birdman” Stroud, sekä useat muut gangsterit.

Pakoyrityksiä tämä rikkumaton valtion instituutio sai kokea kuitenkin maineestaan huolimatta useampiakin. Vankilan karut olot ja edessä tieto siitä, että tulet viettämään loppuelämäsi Alcatrazin kiviseinien sisällä ajoi monet miehet epätoivoon. Vangit yksi toisensa jälkeen yrittivät erilaisin toimin paeta saarelta hyytävän lahden yli, mutta kerta toisensa jälkeen he jäivät joko kiinni tai kuolivat pakoa yrittäessään. Muutamaa vankia ei koskaan löydetty ja heidän epäillään hukkuneen, mutta kuka tietää?

Pakoyrityksiä saarelta oli kokonaisuudessaan 14, mutta tunnetuimpia oli varmasti Alcatrazin taisteluksi nimetty vankilakaappaus, kun viisi vankia onnistuivat ottamaan haltuunsa osan vankilaa sekä useita aseita. Rytäkässä saivat surmansa kaksi vartijaa ja kolme vankia ja pakoyritys epäonnistui lahjakkaasti johtaen kohtalokkaisiin rangaistustoimiin.

Alcatraz sulki ovensa 29 vuoden jälkeen vuonna 1963. Sittemmin saaren valtasivat intiaanit vaatien valtiolta enemmän kunnioitusta väestöään kohtaan. Intiaanien miehitys päättyi 18 kuukauden jälkeen, mutta tänä aikana saaren rakennuksia ehdittiin vandalisoida ja tuhota ja saari vaati myös yhden kuolonuhrin lisää.

Vuonna 1972 saari julistettiin vihdoin suojelukohteeksi ja kulttuurihistorialliseksi muistomerkiksi. Seuraavana vuonna se avattiin yleisölle ja nykyisin saari toimii suosittuna turistinähtävyytenä. Saarelta löytyy matkamuistomyymälöitä ja se on vain pienen lauttamatkan päässä San Franciscon satamasta.

Alcatrazista voi olla montaa mieltä, mutta itselleni vierailu oli erittäin mielenkiintoinen ja jopa selkäpiitä karmiva. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan ilmaista audio-kierrosta, jossa entiset vartijat ja vangit kertovat vankilan historiasta ja ohjaavat läpi vankilan eri paikkojen. Vankilarakennuksessa pääsee kiertämään todella laajasti sellialuetta ja tiloja, vaikka osa paikoista onkin yleisöltä suljettu.

Paikassa voi tuntea sitä historian havinaa ja jopa ahdistusta, erityisesti pimeässä eristyssellissä yksin seistessä. Kaiken tämän keskellä voi tuntea itsensä myös hyvin pieneksi historian edessä. Kiertelin vankilarakennuksen ja piha-alueen, ihastelin maisemia pienestä kämmenen kokoisesta ikkunaraosta, enkä voinut olla pohtimatta miltä kaikki tuntui silloin.

Vaikka kyseessä on suosittu turistikohde, niin päivästä voi silti saada erittäin paljon irti ja minua ei muut kävijät ainakaan haitanneet. Saari ja sen luonto vankilan ympärillä on myös erittäin kaunis ja maisemat lahden yli kohti San Franciscon kaupunkia ovat todella upeat. Myös veneretki lahden yli on jo itsessään hauska kokemus.

Oman säväyksen vierailuun toi myös tapaaminen entisen vangin, William Bakerin kanssa. Baker on kirjoittanut kirjan vankila-ajoistaan ja oli vierailumme aikaan matkamuistomyymälässä signeeraamassa teoksiaan. Olinhan pitkään kirjahyllyjen välissä pohtinut, minkä kirjan ostaisin ja tämä tilaisuus teki päätöksen suorastaan puolestani. Ostin kirjan, sain signeerauksen ja epätodellisen tuntuinen tilanne tallennettiin myös yhteiskuvan muodossa. Minä kakeltelin puheessani kuin pikkutyttö, Baker oli kiltin oloinen tavallinen ja hymyilevä vanha mies, jolla on takanaan värikäs historia.

Baker oli nuorena monen pahantekonsa vuoksi joutunut vankilakierteeseen ja pakoyrityksien vuoksi sittemmin myös Alcatraziin. Hän on itse haastatteluissaan kommentoinut jälkeenpäin olevansa hyvin otettu turistien kiinnostuksesta häntä kohtaan, koska on koko elämänsä ollut kaikkea muuta kuin haluttu. Tämä mies istui sattumalta viereeni myös lautalla, joka vei meidät takaisin San Franciscoon eikä hänestä huokunut mitään muuta kuin kujeilevaa lämminhenkisyyttä hänen jutellessa turisteille sekä nykyisille Alcatrazin työntekijöille.

Oletko sinä käynyt Alcatrazissa? Mitä pidit ja mitä ajatuksia se sinussa herätti? Oliko kokemuksen arvoinen vai veikö kenties muut turistit kaiken huomiosi?

Lue myös aiemmat artikkelit Castron seksuaalivähemmistöjen alueesta, Haight-Ashburyn historiallisesta hippikeskittymästä sekä Pier 39:n ihastuttavista merileijonista!

<3: Tiina Johanna

Seuraa matkassa mukana:
Instagram: @tiinajohannaaa
Facebook: Kookospalmun alla
Blogit.fi: Kookospalmun alla

Historialähde: Wikipedia, kuvat: Minä