Ulkona sataa räntää ja taivas on harmaa, vaikka juuri eilen ilma oli lämmin ja aurinko paistoi kirkkaana. Samanlaista on ollut oikeastaan koko kevät jo ja tuskin muuttuukaan vielä toviin mihinkään. Silti kesää jo kovasti odotellaan ja jokaisesta auringonsäteestä täytyy nauttia raikkaiden aamulenkkien ja parvekehetkien muodossa aina kun vain mahdollista. Suomen kevät, se on aina ollut mielenkiintoista aikaa.

Samanlaisia ajatuksia on herättänyt nykytilanne muutenkin. Kaikkein paras tapa on ainakin meidän kohdalla ollut viettää päivä kerrallaan ja nauttia päivän pienistä iloista yksi kerrallaan, kuten ne aamun auringonsäteet ja rauhalliset lenkit kirpakassa aamuilmassa, tai se hetki, kun huomaat huonekasvisi kasvaneen hieman etkä olekaan sitä onnistunut vielä tappamaan.

Olen onnistunut hoitamaan jo lähes kaikki rästissä olevat koulutyöni ja valmistuminen tulee tapahtumaan ajallaan, vaikkakin vielä muutoin epävarmojen aikojen keskelle. Kotia on tullut siivottua hieman aiempaa tiheämmin ja tietynlaisten päivärutiinien muodostamisen tärkeyttä on tullut korostettua nyt entisestään, jotta aktiivisuus säilyisi ja mieli pysyisi virkeänä.

Nyt, kun jouduimme tältä keväältä myös sen omalta osaltamme ensimmäisen matkaperuutuksen suorittamaan, niin ajattelin, että olisi hyvä muistella vanhoja reissuja pienen blogilistauksen muodossa ja keskittyä olemaan niistä kiitollinen, samalla niitä uusia odotellen.

NUORUUDEN PAKETTIMATKOJA KREIKKAAN

Lapsuuteni matkoista en ihan kaikkea muista, mutta jotakin kyllä. Silloin kävimme muutamaan otteeseen pakettimatkalla ainakin Kreikassa ja Kreikkahan on upea paikka matkamuodosta huolimatta. Lapsena en tiennyt, että matkailu etelässä voisi olla muutakin, kuin hotellin, rantakadun ja uimarannan välimaastossa pyörimistä, sillä ne olivat äitini lempiasioita reissussa siihen aikaan. Sieltä varmasti kumpuaa omakin intoni aurinkoa ja merta kohtaan, vaikka nykyään haluankin reissuiltani paljon enemmän kuin pelkkää hotellialuetta.

Muistan silti lämmöllä, kuinka nautiskelin varpaiden tunkemisesta kuumaan rantahiekkaan ja kuinka merivesi olikaan niin suolaista ja kirvelevää silmissä ensimmäistä kertaa. Muistan, kun olimme ostamassa minulle uimapatjaa jostakin rantapuodista ja paikallinen miesmyyjä innostui hipelemään vaaleita kutrejani ja tämä oli mielestäni kovin hämmentävää, olinhan vasta lapsi.

Toisella Kreikan lomallamme vietimme minun syntymäpäiviäni ja äitini oli järjestänyt hotellin kanssa minulle herkullisen hedelmäkorin, kukkia ja syntymäpäiväkortin sekä tietysti ihanan synttärikakun huoneeseemme yllätykseksi. En ole myöskään koskaan polttanut itseäni matkoilla missään niin pahasti kuin Kreikassa ja vieläpä näillä molemmilla Kreikan matkoillamme tämän onnistuin yhtä pahasti tekemään. Tästä toisesta Kreikan reissusta voi lukea kirjoituksen täältä.

ALA-ASTEEN LUOKKARETKI JA LAPSUUDEN ENSIMMÄINEN CITYBREAK SAKSAAN

Minulla kävi lapsena aikamoinen mäihä, kun äitini oli innokas saksankielen ystävä ja Saksan matkailija. Hän on ollut Saksassa töissä ja hänellä oli maassa joitakin ystäviäkin tietysti. Hän myös pisti minut saksankieliseen päiväkotiin täällä kotikaupungissamme, Tampereella. Tämän jälkeen Suomeen perustettiin ensimmäinen saksankielinen opetusluokka ja minä luonnollisesti myös tänne siirryin ala-asteelle. Tämä luokkamme oli omaa laatuaan ja ainoa laatuaan myös, joten meistä tehtiin lehtijuttuja aina silloin tällöin ja pakko myöntää, että vasta näin aikuisiällä osaan tätä arvostaa.

Ala-asteen viimeisellä luokalla, eli kutosluokalla, lähdimme sen aikaisten vitosluokkalaisten kanssa yhteiselle Saksan luokkaretkelle Esseniin. Luokkaretken aihe oli kielenopiskelun lisäksi osallistuminen paikallisille teatterifestivaaleille, jossa esiinnyimme Lumikki -esityksemme kanssa kaksi kertaa. Esiintyminen estradeilla saksankielellä oli vähintäänkin jännittävä kokemus, mutta yhtälailla nautin metsän keskellä sijaitsevan majatalomme herkullisista hillovoileipäaamiaisista ja kaupungin kiertelystä porukalla. Tämä oli reissu, jota en aina näin aikuisena edes muista enää muistella, sillä siitä on niin kauan aikaa. Tämä reissu oli kuitenkin sitäkin tärkeämpi ja ainutlaatuinen matkakokemus ja luokkaretkielämyksen lisäksi matkalla juhlittiin yhdessä myös syntymäpäiviäni.

Luokkaretki tapahtui samaan aikaan kuin 9/11 terrori-isku ja jos en väärin muista, niin taisimme istua lentokoneessa matkalla Saksaan juuri tuon iskun tapahtumahetkellä.

Luokkaretken lisäksi kävimme äitini kanssa myös Frankfurtissa sekä Wiesbadenissa hänen ystäviään tervehtimässä, mutta valitettavasti en kauheasti tältä matkalta mitään muista, sillä tällöin olin vielä nuorempi kuin luokkaretkemme aikaan. Muistan syöneeni ravintolassa jättimäistä lihapullaa ja leikkineeni äitin kaverin lapsen pikkulegoilla Backstreet Boysia kuunnellen, muistan käyneeni Disney -kaupassa ostamassa ison dalmatialaispehmokoiran, joka edelleen makoilee sängyssämme. Toivottavasti pääsen pian Saksaan kokemaan maan komeuksia uudelleen!

BILEREISSUISTA KULTTUURIMATKAILUUN, TALLINNA HOUKUTTELEE EDELLEEN

Virossa olen käynyt useampaankin kertaan ja kuten varmasti aika monella muullakin, nämä reissut alkoivat aikoinaan perinteisellä nuoruuden viinanhakureissulla. Milloin kenenkäkin ystävän kanssa lähdimme joko päivän tai viikonlopun kestävälle minilomalle, joka sisälsi aina suhteellisen paljon nesteiden kulutusta. Milloin palasin takaisin Suomeen uuden lävistyksen kera ja milloin meillä oli kolme isoa matkalaukkua pelkkää alkoholijuomaa täynnä.

Myöhemmin nämäkin matkat muuttuivat enemmänkin kulttuurireissuiksi ja matkalaukut olivat vain tarpeellisia matkatavaroita täynnä. Aika kului hyvän ruoan ja kauniiden nähtävyyksien parissa, eikä enää niinkään alkoholia lipittäen. Lävistyksistäkin on enää vain yksi paikallaan, nenäkoru, joka otettiin Jyväskylässä asuessani koulupäivän ruokatunnilla, eikä suinkaan edes Virossa.

Lisää Viron matkailusta Tallinnaan sekä Tarttoon voi lukea täältä.

ESPANJAN LÄHTEMÄTÖN VAIKUTUS JA RAKKAUS MAAHAN

Kun nuorempana telkkarista katselin Serranon perheen tuotantokausia ja ihastelin tuota eläväistä ja auringontäyteistä elämäntyyliä, tiesin, että Espanjaan minun on päästävä. Ja sinnehän minä olen päässyt.

Reissuja on tehty Teneriffalle, Mallorcalle, Zaragozaan, Barcelonaan, Madridiin, Alicanteen sekä Valenciaan, jossa myös asustelimme puoli vuotta vuonna 2018 matkailualan opintoihini liittyvän työharjoittelujakson puitteissa. Tämä vuosi ja tuo kokemus jätti minuun lähtemättömän vaikutuksen ja kun mahdollisuus koittaa, niin pysyvämpi muutto Valenciaan tulee vielä olemaan edessä.

Espanjassa on vielä paljon upeaa seutua, jota en ole päässyt näkemään ja toivottavasti pian pääsen. Kaikilla meillä varmasti on joku paikka, johon aina tahtoo palata. Minulle se on Espanja ja erityisesti vanha kotikaupunkini Valencia.

Viime vuonna sain myös huomata, kuinka paljon Kanariansaarilla voikaan olla tarjottavanaan, kun sain tilaisuuden lähteä vapaaehtoistyöhön valaiden ja delfiinien pariin Teneriffalle. Tämä kokemus yhdistettynä saaren upeaan luontoon ja omatoimimatkan antamiin mahdollisuuksiin toi Teneriffasta ihan uuden puolen esille.

Lisää Espanjan matkoista, Valencian työharjoittelutunnelmista sekä Teneriffan vapaaehtoistyöstä voi lukea täältä.

SAN FRANCISCO TARJOSI PARHAIMMAT PUITTEET ENSIMMÄISELLE KAUKOMATKALLE

Matkailijana olen vielä kohtalaisen tuore, sillä esimerkiksi kaukomatkoja minulla on takana vasta yksi. San Francisco valikoitui tähän tarkoitukseen oivalliseksi kohteeksi ja hetkeäkään ei ole kulunut, etten olisi ikävöinyt tuohon upeaan kaupunkiin takaisin. I left my heart in San Francisco – pitää todellakin paikkansa.

Kaupungin huikeat nähtävyydet ja mielenkiintoiset asuinalueet, ystävälliset ihmiset ja kiinnostava historia jäivät unohtumattomana mieleen. Matkan kruunasi myös pohjoisen Kalifornian kaunis luonto ja Montereyssä vietetyt matkamme muutamat viimeiset päivät. Monterey Bayssä kävimme elämäni ensimmäisellä valaidenkatseluretkellä ja veneen vierellä uiskenteleva suuri ryhävalas on todella vaikuttava elämys.

San Franciscossa saimme kokea myös ensimmäistä kertaa kodinvaihtomatkailun tuomia mahdollisuuksia ja kokemus oli niin positiivinen, että koukkuun jäimme. Sittemmin kodinvaihtoa on tullut harrastettua pääasiallisena matkailu- ja majoitusmuotona aina, kun johonkin olemme ajatelleet lähteä enkä voi muuta kuin suositella.

Lue lisää San Franciscon ja Pohjois-Kalifornian matkastamme täältä.

PUNAISET PUHELINKOPIT JA KAKSIKERROSBUSSIT HURMASIVAT LONTOOSSA

Tänä vuonna ehdin yhden ulkomaan reissun tehdä helmikuussa ja matkakohteena oli tyylikäs Lontoo. Lontoo oli kaunis, monipuolinen, kiinnostava ja täynnä monenlaista kulttuuritarjontaa. Kävin tämän soolomatkani aikana Harry Potter -kävelykierroksella läpi Lontoon keskustan, kiertelin kauppahalleja ja marketteja, ajelin kaksikerrosbussin yläkerran etunokassa yhtä innoissani kuin viereisen penkin pikkulapsi ja tunnelmoin nähtävyyksiä.

Soolomatka Lontooseen yhdistyi kaverimatkaan Portsmouthin rannikkokaupunkiin, jossa oli täydellistä satamakaupungin tunnelmaa ja ihania rakennuksia. Maaseutupubit tuli tutuksi pienten päiväajeluiden aikana ja Englanti yllätti minut positiivisemmin kuin osasin odottaakaan.

Englannin seikkailuista voi lukea lisää täältä.

LAATU VOITTAA MÄÄRÄN, MATKAUNELMAT VASTA EDESSÄ

Näiden matkojen lisäksi takataskussa löytyy reissu Latviaan isäni kanssa sekä useampia Ruotsin risteilyitä, mutta näiltä reissuilta ei valitettavasti löydy hirveästi sanottavaa eikä liiemmin kuvamateriaaliakaan, joten tämä pieni sivumaininta niistä riittäköön, heh.

Tämän listan ja näiden matkamuistojen parissa on ollut ihana fiilistellä ja kasvattaa tulevia matkahaaveita. Näiden voimin kyllä jaksaa odottaa tulevaa ja matkakokemuksien määrällä ei ole niinkään väliä, vaan niiden herättämillä tunteilla ja itselle tärkeillä muistoilla. Ei se oli se määrä, vaan se laatu. Eikö niin?

Toukokuussa oli tarkoitus lähteä Ranskan etelärannikolle juhlistamaan äitini 60 -vuotissyntymäpäivää ja nauttimaan rivieran kauniista maisemista. Tämä matka peruuntui tältä erää, mutta Ranskaan tulen vielä suuntaamaan tulevaisuudessa ja eiköhän me äitini syntymäpäivien kunniaksi jotakin mukavaa muutakin keksitä. Suurimmat matkaunelmat ja niiden toteuttaminen on vasta edessä ja hyvää jaksaa kyllä odottaa. 🙂

Olisi ihana saada teidän kuulumisia ja kivoja matkamuistoja luettavaksi kommenttikenttään!

<3: Tiina Johanna

Muista seurata blogia myös somessa!
Instagram:@tiinajohannaaa
Facebook:Kookospalmun alla
Blogit.fi:Kookospalmun alla