*Artikkeli sisältää affiliatelinkkejä

Pariisin katakombit tarjoavat mielenkiintoisen annoksen historiaa ja salaisuuksia kaupungin alla. Jos Pariisi tuo mieleesi ensimmäisenä Eiffelin tornin, croissantit ja ilta-auringossa hehkuvat Seinen rannat, et ole yksin. Mutta tiesitkö, että kaupungin alla kulkee toinen, synkempi ja hiljaisempi maailma, jossa aika tuntuu pysähtyvän ja historia hiipii iholle? Tervetuloa Pariisin katakombeihin, yhteen kaupungin kiehtovimmista (ja hieman karmivimmista) vierailukohteista.

Pariisin katakombit syntyivät, kun hautausmaat tulivat täyteen

Pariisin katakombit olivat aluksi jotain aivan muuta. Katakombien tarina alkaa todellisuudessa jo paljon ennen kuin ensimmäistäkään luuta siirrettiin. Rooman valtakunnan aikaan pariisilaiset louhivat kaupungin alla kalkkikiveä rakennusmateriaaliksi. Näistä käytöstä poistetuista louhoksista muodostui satojen kilometrien pituinen suuri maanalainen verkosto, joka myöhemmin osoittautui hyödylliseksi aivan toisenlaiseen tarkoitukseen.

Pariisi kärsi 1700-luvun lopulla suuresta ongelmasta, kun kuolleita ei enää mahtunut hautausmaille. Miljoonia ruumiita oli haudattu samoihin paikkoihin vuosisatojen ajan, usein päällekkäin ja uudelleen käytettyihin hautoihin. Suurin ja vanhin hautausmaa, Les Innocents, oli niin täynnä, että viereisten talojen perustukset alkoivat sortua ja ilmassa leijui sairauksia levittävä löyhkä.

Hautausmaiden nopeaan täyttymiseen vaikutti moni asia. Nopea väestönkasvu, toistuvat epidemiat, kuten rutto ja isorokko, sekä sodat kasvattivat kuolleiden määrää valtavasti. Vähitellen haju, pilaantunut vesi ja sortuvat kellarit loivat terveyskriisin keskellä kaupunkia. Vuonna 1786 alkoi valtava ja harras operaatio, kun miljoonien vainajien jäännökset alettiin siirtää kaupungin alla sijaitseviin hylättyihin louhoksiin. Siirrot tehtiin öisin, papiston johdolla, ja vuosien varrella syntyi hiljainen kuoleman valtakunta maan alle.

Pariisin katakombit – Vierailu hiljaisuuden kaupungissa

Pariisin katakombit on aina ollut mielenkiintoinen kohde itselleni sen synkän historian vuoksi, joten odotin tätä vierailua kovasti. Pariisi pitää sisällään monia tarinoita ja historiallisia tapahtumia, joten kannattaa ehdottomasti sukeltaa hieman pintaa syvemmälle kaupunkiin matkatessaan.

Yläpuolellamme komeili teksti: “Arrête ! C’est ici l’empire de la Mort.” – “Pysähdy! Tämä on kuoleman valtakunta.” Näillä sanoilla alkaa kävely Pariisin historian varjoisimpaan osaan.

Ensimmäinen askel alas katakombeihin on ihan kuin siirtyisi toiseen maailmaan. Portaikko laskeutuu yhä syvemmälle ja yhtäkkiä olet yli 20 metriä maanpinnan alapuolella. Täällä ei kuulu kaupungin vilinä, vain jalkojen alla rahiseva sora ja satunnainen tiputus kivikatosta. Mukaan saa halutessaan audio-oppaan, joka vie eteenpäin pimeissä maanalaisissa käytävissä hetki hetkeltä.

Kiviseinät paljastavat kaiverruksia, vuosilukuja ja pieniä muistomerkkejä. Hetken käytäviä saimmekin kävellä jännittyneenä, ennen kuin päädyimme lopulta aukealle, josta avautuivat luiset näkymät. Yläpuolellamme komeili teksti: “Arrête ! C’est ici l’empire de la Mort.” – “Pysähdy! Tämä on kuoleman valtakunta.” Näillä sanoilla alkaa kävely Pariisin historian varjoisimpaan osaan.

Luita ja pääkalloja oli kasapäin, riveittäin järjestettyinä. Ne eivät ole satunnaisesti kasattuja, vaan huolellisesti, lähes taiteellisesti sommiteltuja. Tämä esteettinen järjestely on pitkälti kaupungin louhosinsinööri Louis-Étienne Héricart de Thuryn käsialaa, joka halusi muuttaa karun luuvaraston kunnioittavaksi muistomerkiksi.

Tutuistuimme katakombeihin rauhassa audio-oppaan johdolla. Lisäksemme käytävillä kierteli muutamia muita turisteja, sekä yksi kouluryhmä. Ajatella, että täällä koululaiset pääsevät näin mielenkiintoisen historian äärelle kouluretkillään. Ryhmä piti vähän liikaa meteliä, joten päätimme suosiolla kiemurrella siitä kauemmaksi.

Katakombit avattiin alkujaan 1800-luvulla vierailijoille, ensin yksityisesti, sitten yhä laajemmin. Ne kiehtoivat kirjailijoita kuten Victor Hugo ja Charles Baudelaire, ja edelleen ne inspiroivat elokuvia, kirjoja ja urbaanilegendoja. Osa tunneleista on tänäkin päivänä salakäytössä, kun niin sanotut cataphilet, eli laittomat seikkailijat, tutkivat kiellettyjä alueita taskulamppujen valossa. Meitäkin olisi tunneleissa pieni laiton seikkailu kiinnostanut, mutta niin monia kauhuelokuvia paikasta katselleena se ei olisi ollut hyvä idea. Ties mitä olisi vastaan tullut ja meidän tuurilla se taskulamppu olisi hajonnut, ihan kuin kauhuelokuvissa.

Miksi käydä katakombeissa?

Pariisin katakombit ei ole vain historiallinen kohde. Ne saavat ajattelemaan elämää, aikaa ja historiaa uudella tavalla. Se on myös täydellinen vastapaino Pariisin pintakiillolle ja maan päällä sijaitseville nähtävyyksille. Kun on ihaillut Notre-Damea, napostellut macaroneja ja tehnyt löytöjä Montmartren kujilta, katakombit tarjoavat jotain syvempää, kirjaimellisesti.

Vinkit katakombeja varten ja hyvä tietää:

• Osta sisäänpääsy etukäteen! Katakombit ovat suosittu nähtävyys ja kävijämäärää rajoitetaan.
• Ota mukaan pitkähihaista tai takki, sillä yli 20 metriä maan pinnan alapuolella on aina hieman viileää.
• Varaudu hyvillä jalkineilla, sillä tunneleissa riittää käveltävää.
• Paikka ei ole esteetön. Tunneleihin pääsee ainoastaan kapeita kierreportaita pitkin ja niitä riittää, joten keskiverto hyvä kunto on ehdoton.
• Ei klaustrofobisille. Tunnelit ovat syvällä maan alla ja ne ovat osittain matalia ja ahtaita. Tämä tuskin on se paikka, missä paniikkikohtauksen haluaa saada.
• Luihin ei saa koskea. Mikäli rikkoo näitä vanhoja luita, sakkomaksu tulee olemaan viisinumeroinen.
• Ota audio-opas tai opastettu kierros saadaksesi parhaan kokemuksen. Pelkkä luiden tuijottelu sellaisenaan ei välttämättä anna samaa kokemusta kuin taustatiedon ja historian kuuleminen.

TUTUSTU TÄSTÄ LISÄÄ OPASTETTUIHIN KIERROKSIIN JA HANKI LIPPUSI KATAKOMBEIHIN:

OLETKO SINÄ KÄYNYT PARIISIN KATAKOMBEISSA? JAA KOKEMUKSESI JA AJATUKSESI KOMMENTTIKENTTÄÄN! 🙂

<3: Tiina Johanna

Muista seurata blogia myös somessa!
Instagram:@tiinaunderthecoconut
Facebook:Kookospalmun alla
Blogit.fi:Kookospalmun alla

*Kaikki artikkelin kuvat: Tiina Johanna, bloggaaja