Omatoimimatka - Kookospalmun Alla

Nyt se sitten vihdoin alkoi!

Nimittäin työharjoitteluni täkäläisessä hostellissa täällä Valenciassa, syy miksi reissuun alunperinkin lähdimme. Tai no, se syy minkä ympärille aloimme tätä koko Espanjaan muuttoa suunnitella.

Pari ensimmäistä päivää takana ja olo on hämmentynyt, innostunut, kiinnostunut ja taas hämmentynyt. Ainahan uudet haasteet jännittävät ja innostavat, mutta tässä tapauksessa pakettiin heitetään mukaan vielä uudessa maassa työskentely ja uuden työn oppiminen, ja vieläpä uudella kielellä, jota ei vielä kovin hyvin osaa arkisia asiointeja kummemmin. Toki englanninkielellä pärjää pitkälle, koska onhan kyseessä matkailu- ja asiakaspalvelualan yritys ja suuri osa asiakkaista on turisteja muista maista. Kuitenkin sitä espanjan taitoa täytyy petrata, koska on myös asiakkaita, jotka eivät puhu kuin espanjaa ja työkavereidenkin kanssa olisi kiva höpistä enemmän espanjaksi.

Fiilikset työpaikasta ovat toiveikkaat. Vielä jännittää uudet asiat ja vielä vasta tutustutaan työhön, työpaikkaan ja työkavereihin. Olenhan juuri vasta oppinut miltä pysäkeiltä bussini edes kulkee. No, nyt toisen päivän jälkeen osaan jo avata ulko-oven napista asiakkaille, sekä matkalaukkusäilön oven. Tiedän mistä löytyy puhtaita pyyhkeitä ja osaan kutakuinkin hoitaa aamiaisen esillepanon ja hoitaa lopulta koko aamiaistarjoilun kunnialla läpi. Olen päässyt kiertämään hostellia läpi ja tutustumaan muihin juokseviin hommiin ja vähän olen päässyt naputtelemaan vastaanoton tietokoneellakin asioita.

Vielä en ymmärrä respan tietokonehommista paljoakaan, mutta eipä niitä minulle kunnolla ole vielä näytettykään. Hostellimme tarjoaa myös paljon lisäpalveluita polkupyöristä erilaisiin aktiviteetteihin, joita jatkuvasti asiakkaille yritetään myydä. Olen pelkästään sivusta seuraamalla oppinut miten esitellä uusille tulokkaille hostellin tarjontaa, sillä vanhemmilla konkareilla on jo muodostunut selkeästi ymmärrettävät myyntipuheet, joita on ilo kuunnella ja opetella vierestä. Pikkuhiljaa.

Eilen pääsin osallistumaan mukaan vanhan kaupungin opastetulle kävelykierrokselle, jota hostellimme tarjoaa. En ole koskaan aiemmin vastaaville osallistunut, sillä olen aina tykännyt itse tutkia ja ottaa asioista selvää omin päin matkoillani. Tämä oli kuitenkin todella mielenkiintoinen kokemus ja oppaamme oli hauska, rento ja innostava. Hän osasi kertoa paljon kaupungin historiasta ja piti tarinat ytimekkäinä ja kiinnostavina, eikä mennyt liiaksi jaaritteluksi. Hän kertoi ja näytti paljon sellaisia asioita, joita ei itsenäisesti tulisi reissaajana ollenkaan huomioitua. Tästä syystä siis ehdottomasti aion jatkossakin vastaavia kierroksia hyödyntää, jos vain mahdollista.

Toivottavasti hyvät fiilikset työpaikan ja harjoittelun suhteen tulevat jatkumaan ja katsotaan mitä kaikkea hauskaa eteen vielä tuleekaan. Tulen tänne blogiin raportoimaan kuulumisia jatkossakin, joten laittakaahan blogi seurantaan.

Viikonlopun työvuoroja odotellessa!

<3: Tiina Johanna

Viikonloppuna lähdimme bussilla täältä Valenciasta Barcelonaan parin päivän minilomalle. Tällä kertaa kyseessä olikin hieman erilainen reissu Katalonian pääkaupunkiin, kun matkan syy oli vain ja ainoastaan sunnuntainen Guns n’ Roses -konsertti Olympiastadionilla.

Bussimatka Valenciasta Barcelonaan kesti reilut neljä tuntia, ja vaikka suurin osa matkasta menikin nukkuessa, niin olimme silti ihan puhki perille päästyämme. Menimme paikan päälle jo lauantaina juurikin siksi, että ehtisimme toipua matkaväsymyksestä jo etukäteen ja sunnuntai olisi pyhitetty pelkästään rokkihommiin.

Konserttia kummemmin emme majapaikkamme lähistöltä tällä kertaa hirveämmin poistuneet, vaan pyörimme lähinurkilla L’Eixamplen alueella, sekä Placa de Espanyan ympäristössä. Päätimme pyörähtää myös Arc de Triomfilla, kun se sattui olemaan matkanvarrella bussiasemalle. Tämän kummemmin emme nähtävyyksiä kierrelleet, sillä olemme ne jo viime vuonna suurimman osan nähneet ja halusimme keskittyä rentoutumiseen ja piristäviin uusiin kahvila- ja ravintolakokemuksiin.

Sunnuntainen G n’ R konsertti oli pitkälti koko kaupungin täyttävä tapahtuma, joka toisella vastaantulijalla oli fanipaita päällä ja kaikki stadionin suuntaan menevät bussit olivat niin täynnä aamusta saakka, että kaikki eivät edes mahtuneet kyytiin. Osa ihmisistä päättikin suosiolla kulkea muilla tavoin paikalle, osa jopa käveli kukkulalle. Konserttipaikka sijaitsi Montjuicin kukkulalla, n. 4km päässä keskustasta. Paikka oli upea ja maisemat ihan mahtavia, ja seuraavalla Barcelonan reissulla aiommekin keskittyä Montjuicin alueeseen ja sen maisemiin ensisijaisesti!

Järjestelyt olivat onnistuneet, sisäänkäynnit eri lipputyypeille ja opasteet olivat hyvin hoidettu, henkilökuntaa oli mielin määrin auttamassa tarvittaessa ja kaikilla oli hyvä fiilis.

Tapahtuma sujui todella mallikkaasti, konsertti oli ihan uskomattoman hyvä! Itse suurena Gunnarifanina olin erittäin onnellinen tyttö ja niinhän sitä sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä. Kyllähän tässä jo ollaan uutta pyssy ja ruusu -matkaa pohdittu.

Huikean konserttielämyksen päätti vielä kivasti auto-, bussi- ja taksiruuhkien seassa sutjakkaasti vauhdilla painellut riksataksimme, jonka kyydissä saimme nauttia hyvistä jutuista, vaunuun kiinnitetyistä kaiuttimista pauhanneesta Welcome to the junglesta ja vauhdin huumasta. Riksataksi oli hintava, mutta ei yhtä hintava kuin tavallinen taksi, joka olisi jäänyt ruuhkiin jumiin. Olimme niin puhki keikan jälkeen, että kävelykään ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta enää. Lisäksi oli ihana maksaa palkkio kyydistä, johon todella kuskipoikamme oli itse panostanut ja nautti hommastaan. Oikeasti.