Valassafari Kaliforniassa on ainutlaatuinen kokemus
Kun olet pienestä asti haaveillut näkeväsi erilaisia valaita, delfiinejä ja muita merinisäkkäitä omassa elementissään ja vapaana luonnossa, on ensimmäinen Whale watching -retki varmasti täynnä monenmoista tunnetta ja ajatusta.
Isoin syy Montereyn pieneen kaupunkiin matkustamisessa oli nimenomaan Montereynlahden tarjoamat mahdollisuudet näihin valasretkiin. Kuten jo viime artikkelissa kerroin, Montereynlahti on erittäin ravintorikasta aluetta ja paikalle eksyy usein kaikenlaisia erilaisia mereneläviä ryhävalaista miekkavalaisiin ja erilaisiin delfiinilajeihin.
Retkentarjoajia on monia, mutta oma retkemme tapahtui Monterey Bay Whale Watching -firman kautta, joka tarjosi koko päivän kestävän valassafarin, jossa oli mukana myös tutkiva meribiologi Nancy Black opettamassa kiinnostuneita valaista ja muista merten asukeista sekä niiden elinoloista.
Retkiveneemme oli varusteltu ammattitaitoisella henkilökunnalla ja kaikille käytössä olevilla välipalatarvikkeilla sekä tietysti toimivilla vessoilla. Ämpäriin ei tarvinnut tähtäillä. Veneessä oli runsaasti tilaa eikä ihmisiä ollut mukana liikaa. Suuri osa kanssaretkeilijöistä olivat ammattikuvaajia sekä niin sanottuja alan ihmisiä. Meidän kaltaisia “taviksia” ei ollut montaa, sillä kokonainen päivä merillä on aika hardcore ajatuksena monelle.
Veneretki lähti liikkeelle satamasta aamulla kahdeksalta ja jo ennen satamasta poistumista saimme nautiskella merileijonien äänekkäästä ulinasta rantakivikoissa ja niitä oli varmasti sadoittain! Ihania otuksia. Montereynlahdella pääsee myös lintubongarit elementtiinsä, sillä alueella on runsaasti erilaisia lintulajeja.
Erilaiset retkitarjoajat, tutkimusveneet sekä paikalliset kalastajat ovat jatkuvasti yhteydessä toisiinsa ja raportoivat toisilleen, mikäli bongaavat valaita. Täten alueen “haravointi” helpottuu hieman.
Kauaakaan ei mennyt, kun ensimmäiset delfiinit uiskentelivat jo veneemme mukana ja iloisesti tutkailivat meitä. Tämä pirteä näky sai minut niin iloiseksi ja kyllähän siinä melkein itkukin tuli, koska tässä toteutui yksi erittäin suuri unelmani.
Delfiinejä näimme peräti kolmea eri lajia: Pyöriäisiä (Harbor Porpoise), Juovadelfiinejä (Pacific white-sided Dolphin), sekä Pohjanhoikkadelfiinejä (Northern Right Whale Dolphin).
Delfiinien lisäksi nautimme ihastuttavien merileijonien sekä suloisten merisaukkojen seurasta, mutta isoimpana kohtaamisena näimme runsain määrin ryhävalaita (Humpback Whale). Ryhävalaat ovat suuria ja mahtavia valaita ja voivat painaa jopa 30 000kg. Meillä kävi tuuri ja näimme näitä todella monia ja osa tuli jopa erittäin lähelle venettä.
Valokuvaaminen oli erittäin hankalaa, koska kyseessä oli nopeasti liikkuvat delfiinit ja alati pinnan alle sukeltavat valaat. Jos kuvaan tarttui edes pieni pala pyrstöä, oli jo onnistunut. Yleisesti ottaen netissä näkyvät kuvat ovatkin otettu ammattilaisten ottein todella huipuilla välineillä. Itselläni oli käytössä Canonin yksinkertainen järjestelmäkamera, sekä Honor 7 puhelin. Parhaimmat kuvat sain jälkimmäisellä ja ryhävalaista parhaimmat kuvat ovatkin äitini käsialaa.
Valitettavasti miekkavalaita ei meidän retkellemme osunut ja tämä harmitti kovasti. Miekkavalaat ovat leikkisiä ja ihania delfiinien heimoon kuuluvia nisäkkäitä ja se mitä itse odotin retkeltä eniten. Tässä nyt kuitenkin hyvä esimerkki siitä, että luonnosta ja villieläimistä puhuttaessa mikään ei ole sataprosenttisen varmaa. Ei, vaikka mekin yritimme maksimoida mahdollisuutemme varaamalla retken keskelle miekkavalaiden “sesonkiaikaa”.
Vaikka emme miekkavalaita tällä kertaa päässeet näkemään, olemme silti erittäin onnellisia tästä upeasta kokemuksesta ja muista näkemistämme ihanista eläimistä. Vastaavaa ei todellakaan joka päivä pääse kokemaan ja jokainen hetki näiden eläinten parissa on lahja. Luontoa ja eläimiä täytyy vaalia, sillä mikään ei ole itsestäänselvyys.
Retkemme aikana näimme kuitenkin myös paljon sellaista, mitä emme olisi halunneet, nimittäin muovia ja ilmapalloja meressä kellumassa. Henkilökunta kertoi, että tällä retkellä näitä löytyikin normaalia enemmän ja jokainen pallo ja muovinpala noukittiin pois vedestä veneemme kyytiin. Tämä aiheutti kyllä surullisuuden tunnetta, sillä tännehän ne päätyy ne ilmoille päästetyt vappupallot ja muut tuulta alleen ottavat roskat.
Monterey Bay Whale Watching tekee paljon tutkimustyötä merinisäkkäiden suojelun hyväksi ja tutkii sekä kirjaa ylös kaikki havaintonsa. Valasretkien tarjoaminen ihmisille ei siis ole ainoa pääasia. Joka kerta merta puhdistetaan poimimalla sinne päätynyttä roskaa ja eläimiä kunnioitetaan noudattamalla säädöksiä turvallisista välimatkoista.
Vastaavia yrityksiä on kyllä monia ja ympäri maailmaa, mutta itse olimme tähän kokemukseen erittäin tyytyväisiä ja aiomme lähteä heidän matkaan toistekin. Toivottavasti ensi kerralla näkisimme myös miekkavalaita!
Oletko sinä päässyt käymään valasretkellä ja jos olet, niin missä? Mitä tykkäsit ja mitä näit? Mitä mieltä olet muoviroskan päätymisestä mereen? Ajatuksia saa jakaa kommenttikenttään! 🙂
<3: Tiina Johanna
Seuraa matkassa mukana:
Instagram:@tiinajohannaaa
Facebook:Kookospalmun alla
Blogit.fi:Kookospalmun alla
Photos:
Delfiinit (Dolphins), merileijonat (Sea lions): minä Tiina Johanna
Ryhävalaat (Humpback whales): Teija Lehtinen, Instagram: @teileh
12 Comments
Sofia / Project Forever
En ole käynyt valassafarilla tai muutenkaan veneretkillä merieläimiä bongailemassa, mutta Indonesiassa veneellä saarelta toiselle siirtyessä on tullut delfiineitä toki nähtyä. Toistaiseksi en ole innostunut viettämään päivää veneessä ilman että olen matkalla jonnekin, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa asiasta voisin innostuakin, kuka tietää!
Tiina Johanna
Indonesiassa onkin varmasti upea matkustaa ja kulkea veneellä saarelta toiselle hienoja maisemia ihastellen. 🙂 Itse veneessä olo ei ollut meilläkään se pääasia, vaan se mitä lähdettiin katselemaan, eli ne eläimet, koska oma kiinnostus niitä on kohtaan on aina ollut todella suuri. 🙂 Jos joskus tilaisuus eteen tulee, niin suosittelen! Näitähän järjestetään myös ihan sellaisia lyhyitä parin tunninkin retkiä. Hyviä reissuja!
Sonja | FIFTYFIFTY
Oli varmasti huikea kokemus nähdä nuo kaikki valaat! Itse olen nähnyt delfiinejä opastetulla retkellä Turkissa, mutta kaikista upen kokemus oli Australiassa Ison-Valliriutan risteilyllä, kun auringonlaskun aikaan kaksi delfiiniä ui veneemme luo. Siinä oli luonnon taikaa. <3 On varmasti herättelevä kokemus, kun samalla reissulla näkyy upeita mereneläimiä sekä ihmisen muovisen jäljen. Ongelman laajuus konkretisoituu aikalailla.
Tiina Johanna
Oli kyllä todella ihana kokemus, vastaavaa kun ei ennen ole päässyt kokemaan edes. 🙂 Tuo Australia oli varmasti ihan mieletön juttu! Sinne kun pian itsekin pääsisi, niin täynnä kaikkea mahtavaa ja luonto niin monipuolista ja upeaa siellä. Aika taianomainen hetki ollut, todellakin. 🙂 Kieltämättä muoviongelma osui vasten kasvoja tavalla, jota en odottanut. En odottanut näkeväni sellaista, mutta hyvä toisaalta että näin. Mitä enemmän ihmisiä asiasta herätellään, sen parempi. Muutoin Monterey oli todella siisti kaupunki, mutta se roska olikin sitten siellä merillä.
Tanja / Tädin ja tytön matkablogi
En ole ollut varsinaisella eläintenkatseluretkellä paitsi Saimaalla saimaannorpparetkellä 🤩 joka myös oli jännittävä ja se hetki kun bongaa norpan oli upea. Joten saan kyllä kiinni siitä onnesta jonka varmasti koit nähdessäsi noita upeita vesieläimiä. Voisin tosiaankin viettää veneessä koko päivän, mutta ehkei se kaikille sovi.
Juu, tuo eläinten kuvaaminen harrastevälineillä on mahdotonta mutta kivastihan olet (tai äitisi?) onnistunut hetkiä taltioimaan.
Tiina Johanna
Saimaannorpparetki kuulostaisi kyllä ihanalta! Sitä se varmasti olikin. 🙂 Hauskaa puuhaa ja jos vaan viihtyy vesillä, niin koko päivän retkeä voin kyllä suositella. Oli kyseessä sitten mikä eläin tai mikä maa tahansa!
Kuvaaminen oli haasteellista vähintäänkin, ei auttanut kuin antaa kuvanappulan laulaa ja napsia kuvia samalla kun ihastelee. 😀 Ihan hyviä kuvia onneksi onnistuttiin saamaan lopulta muistoksi, äiti onnistui valaiden kohdalla paremmin ja nämäkin valaskuvat hänen käsialaansa. Itse onnistuin delfiinit sentään saamaan kuvattua. 🙂
Tiina
Periaatteen Nainen
Olen käynyt valasretkellä Dominikaanisessa tasavallassa ja Espanjassa (ja viimeksi yritettiin samaan tapaan bongailla miekkavalaita: https://periaatteennainen.com/2018/07/31/vaara-valasretki/ ) ja delfiinejä bongaamassa Gibraltarilla ja Teneriffalla; aina yhtä hienoja kokemuksia! Luonto on ihmeellinen.
Tiina Johanna
Kävin lukaisemassa postauksesi, ihan huikea kokemus teilläkin ollut! Ja useampiakin delfiini- ja valasretkiä. 🙂 Viime aikoina miekkavalaat ovat kyllä olleet myös myöhässä omilta vuosittaisilta reiteiltään esimerkiksi Kanadan ja Usan rannikolla, syytä ei tiedetä, joten veikkaisin syyksi toki ehkä ravinnon puutetta (joka johtuu ihmisistä) ja erityisesti Espanjan nurkilla voisin kuvitella että se laivaliikenne olisi yksi tekijä myös, olet varmasti oikeassa siinä! Kurja juttu kyllä :/ Pelottaa ajatella edes, että miten tilanne etenee lähivuosina. Joka tapauksessa, kiitos kun linkitit teidänkin retken. Ihana saada lukea muidenkin kokemuksia! Luonto todella on ihmeellinen. 🙂
Tiina
Pirkko / Meriharakka
Valaiden näkeminen on aina tuurista kiinni. Joskus voi tietysti käydä niinkin, että lähtee ihan muulle retkelle ja päätyy näkemään valaita! Meille kävi näin Alaskassa – linturetkellä näimmekin valaita, jopa ns. bubble feeding -muodostelmassa, mitä en ole koskaan missään muualla onnistunut näkemään.
https://meriharakka.net/2017/09/14/valaita-ketchikanissa
Tiina Johanna
Niin on toden totta! Ja aina täytyy muistaa olla kiitollinen siitä, mitä saa nähdä. 🙂 Olipas teilläkin upea kokemus kyllä, ja ihan sattumalta kaupan päällisenä saitte valaita. Ihanaa! Alaska on kyllä todellakin aluetta, jossa voi monenmoista eläintä ja valasta päästä näkemään. Tuota bubble feedingiä ei saatu kunniaa nyt itse todistaa, mutta se on varmasti ollut mahtava näky kyllä. Kiitos linkityksestä, oli mukava lukea teidänkin retkestä! 🙂
Tiina
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
Valaita ei tosiaan ole ihan helppoa kuvata, mutta todella upeita kuvia olet onnistunut nappaamaan!
Me olemme olleet varsinaisella valasretkellä San Diegossa. Mekin näimme silloin ryhävalaita ja delfiinejä. Lisäksi olemme katselleet valaita Etelä-Afrikan Hermanuksesta rannikolta, jolloin näimme etelänmustavalaita poikasineen, jotka jopa innostuivat tekemään näyttäviä hyppyjä. Tästä kirjoitimme hiljattain myös blogiimme. Lisäksi olimme hiljattain Etelämantereella, jossa näimme myös lukuisia valaita.
Miekkavalaat ovat meidän mielestämme eräitä maailman vaikuttavimpia ja upeimpia eläimiä. Mekään emme kuitenkaan ole vielä niitä onnistuneet valitettavasti näkemään, mutta haavelistalla ne ovat ja jatkossakin yritämme niitä nähdä.
Muoviroskan päätyminen mereen on yksi surullisimmista asioista, joita tiedän. Kun pääsee snorklaamaan vaikuttavien rauskujen kanssa, on äärettömän surullista huomata, että muoviroskaa on enemmän kuin rauskuja. Samoin on aivan järkyttävää nähdä todella kaunis ranta, joka on täynnä merestä tullutta muoviroskaa. :/
Tiina Johanna
Kuulostaa ihanalta nuo teidän kokemuksenne! Täytyy ihan kunnolla käydä tutustumassa retkiinne blogissanne, varmasti olleet todella mielenkiintoisia hetkiä! 🙂 Voin kyllä hyvin kuvitella, että näky meren pinnan alapuolella on vielä surkeampi, kuin pinnan yläpuolella, mitä tuohon muoviroskaan tulee. Niistä rannoista puhumattakaan. Eihän sitä todellakaan halua mitään roskia katsella snorklatessaan, erityisesti niiden upeiden eläimien elinolojen takia. Siinä missä puhutaan paljon esimerkiksi lentopäästöistä, voisi tätäkin aihetta matkailijoiden keskuudessa huomioida enemmän. 🙂